down under: seven days without netflix makes one weak

Otsikosta: Seelannissa ei toimi Netflix, tai siis täällä ei yksinkertaisesti ole sitä. En tiedä, selviänkö hengissä.

VIIKON (oke vähän yli) oon nyt täällä ollut, ja pakollinen lausahdus kuuluu tähän: kylläpäs aika menee nopeasti! Kouluakin on takana viikko, ja ai että tykkään siitä paikasta. Kaikki opettajat on niin ymmärtäväisiä jotenkin meitä "international studentteja" kohtaan, ja kyselee koko ajan että onko kaikki hyvin ja että pysytäänkö me kärryillä. Viime perjantaina joku poika alko vaan randomisti puhumaan mulle matikantunnilla, ja olin ihan yllättynyt. En ole vielä eksynyt koulussa kertaakaan, tunnen sen aika hyvin jo, joten ei asiat voisi paremmin olla!

Viikko sitten sunnuntai-maanantai välisenä yönä koin myös elämäni ekan maanjäristyksen, huui. En edes silloin tiennyt sen olevan maanjäristys; olin jo nukkumassa ja yhtäkkiä sänky alkoi vaan tutisemaan ja ajattelin vain että no niin nyt ne hallusinaatiot iski sitten. Mulle sitten kerrottiin seuraavana päivänä että juu viime yönä oli maanjäristys, huomasitko. Ne on kuulemma aika yleisiä täällä.

Joka päivä koulussa mulla on mukana eväät, mitkä mun hostäiti on mulle pakannut. Se on ehkä päivän paras hetki, kun saa kaivaa sen lounaan sieltä repusta :3 Syön muitten vaihtarien kanssa yleensä ulkona. Meidän ruokatunti kestää nimensä mukaisesti tunnin, joten koulupäivät menee toooosi nopeasti kun oppitunnit kestää kanssa tunnin ja sitten on vielä se ruokatunti. Vähän erilainen kun se KaLun 90 min... Onneksi.

Miekkailukin on ihan mahtawaa. Mulla on taas kisat tänä viikonloppuna, ehkä tällä kertaa menis paremmin. Reenitkin on mukavia, kun kaikki on kiinnostunut musta ja mut aina esitellään kaikille ja kaikki haluaa ottaa mun kanssa matseja. Onneni kukkuloilla piste fi.

Jonkun ajan päästä luen näitä tekstejä varmaan itku kurkussa koti-ikävän vallassa ja mietin, että miksei mulla tuolloin jo ollut koti-ikävä. Mulla ei siis ole ollut vielä mitään yhhyhyhy tahon kotiin-vaihetta, mutta varautukaa siihen et joku kaunis päivä syötän tänne kolmesataa sivullista syvällistä koti-ikävä materiaalia.

Tulin just kotiin koulusta, ja tässä chillailen kunnes kohta lähden varmaan reenailemaan. Mulle ei ole tullut koulusta vielä ollenkaan läksyjä, mutta viikonloppuna käänsin ihan vapaaehtosesti kolme sivua historianmonisteita :--)

Maltan tuskin oottaa että ilmat lämpenee, että pääsen käyttään koulussa muutakin kuin kymmeniä housuja ja miljoona takkia. Suurinosa paikallisista marssii kyllä kouluun hameet ja sortsit yllään, ja ihmettelen miksei ne oo ikinä kipeitä tai saa paleltumia.

Ajattelin lisätä tähän vielä pari (viisi) mun tän hetken suosikkikappaletta :)

Ellie Goulding - Explosions