It's actually pretty easy to be happy

Taas vaihteeksi suuret pahoittelut hiljaiselosta. Itse asiassa mitään elämää mullistavaa ei ole tapahtunut; mulla on nyt kahden viikon loma koska jakso loppui. En ikinä päässytkään lähtemään Australiaan kisoihin mutta ei se mitään, yritän marrakuussa uudestaan!

Eilen, maanantaina, oli mun elämäni yksi parhaista päivistä. Seriously. Se oli tavallaan Tanjan, saksalaisen vaihtarkaverini, läksiäispäivä. En siis ollut iloinen Tanjan lähdöstä (päinvastoin) mutta vietin mitä parhaimman päivän parhaassa seurassa eli Tanjan, parin muun vaihtarin ja maorityttöjen kanssa. 

Mentiin kahentoista aikoihin aamupäiväl uimaan satamaan, ja kysyttiin ties kuinka monta kertaa niiltä että onhan tää varmasti sallittua tms ja se oli. Pidemmittä puheitta alettiin hyppimään, ja säikähdin ekalla kerralla kuinka SUOLAISTA se vesi oli. Muut kilju siitä kylmyydestä, mutta ei se mun mielestä ollut juhannusvettä kylmempää. Meille keräänty kans mukavan verran yleisöä jotka tuli päivitteleen kuinka hullui ollaan.

 Ilma oli mitä täydellisin, aurinko paisto lähes kirkkaalta taivaalta vaikka olis pitäny olla kylmä :3

eka hyppy, mun ja Tanjan oli tarkotus hypätä samaan aikaan mut se jäikin tohon tolpalle. Hyviä kavereita mulla.

koittakaa muuten laskea peace-merkkien määrä näissä kuvissa, oli meinaan aika suosittu juttu tona päivänä...

guess which one is scandinavian...

koitettiin monta kertaa saada yhteinen hyppykuva, mutta kuin kaikki hyppäs joko just enne sitä THREE-kohtaa tai just sen kohalla TAI heti sen jälkeen

mietittiin et hypättäiskö tollatteelta sillaltakin mut sitten huomattiin kyltti DO NOT JUMP ja se jäi sitten siihen koska ollaan kilttejä tyttöjä

vaihtaritytöt orrella: Saksan Tanja, Venezuelan Gynna, Chilen Maria ja minä

jälleen yksi epäonnistunut hyppykuva

löydettiin PIANO keskeltä katua joka oli kyllä vähän mäsä mutta oli kiva pitkästä aikaa päästä soittamaan

Jaksettiin pomppia ja uida kolmisen tuntia, minkä jälkeen vedettiin vaan vaatteet uikkarien päälle ja suunnattiin keskustaan syömään kiinalaista. Käveltiin vielä isolla porukalla ympäri kaupunkia, kunnes mä ja Tanja hyvästeltiin sitten kaikki muut ja mentiin vielä kaksin istumaan meidän lempipaikkaan lempipirtelöille. Oltiin molemmat ihan itkusina ja istuttiin aika pitkään jutellen siellä. Hyvästeltiin toisemme halien ja luvattiin tavata toisemme vielä joskus. Sen jälkeen lähdin kävelemään kotiin päivän iltahämärässä, tukka takussa ja vedet silmissä.
I will miss you so much Tanja, thank you so much und danke schön or something <3

Mitään ihmeellisempiä suunnitelmia mulla ei oo lomalle, vois kuitenkin keksiä jotain tekemistä etten ihan koko aikaa sisällä istuskelisi :)

Place to be

North Island Secondary School/Under 20 Championships, Auckland

Pahoittelut hiljaiselosta! Kuvat taas päätti olla hankalia, vaihteeksi..

Kotiuduin viime maanantaina melkein viikon kestäneeltä reissulta Aucklandiin! Matkat kuljimme siis autolla, joka oli aika tuskaista koska Wellington on aivan pohjoissaaren eteläkärjessä kun taas Auckland on pohjoiskärjessä.. No, näin ainakin koko pohjoissaaren siinä samalla ja muistelin vanhoja paikkoja edellisiltä reissuilta :)

Ekat kisat oli torstaina, eli secondary school-osio. Secondary school on Seelannissa High School, eli vanhimmat oli -96 ainakin mun käsityksen mukaan. Alkuerät meni päin sanonko mitä, mutta voitin ekan uloslyöntini! Hävittyäni toisen jäin pronssille... Mutta tyytyväinen olin. Vihdoinkin mitali kisoista, eikä maskia heh. Lopun päivän istuskelin/kattelin florettikisoja koska itsehän en florettia miekkaile. Ainakaan säännöllisesti. Illalla oli historiallinen hetki, koska kävin ekaa kertaa PIZZA HUTISSA. Mainitsemisen arvoinen asia.

Perjantaina oli ehkä historian tylsin päivä, koska mulla ei ollut kisoja.. Olisi pitänyt olla kalvan joukkuekisat, mutta ne peruttiin :/. Katselin taas siinä sivussa kisoja. Koko ton reissun aikana en päässyt siis mitenkään ihmeellisemmin näkemään Aucklandia, joka on Uuden-Seelannin isoin kaupunki (Wellington on kolmanneksi isoin). 

Lauantaina pääsin taas kisaamaan, onneksi.. En olis kestänyt toista päivää tekemättä mitään! Se näkyikin kyllä alkuerissäkin; olin aivan liian kärsimätön ja ryntäilin päin vastustajia. Suomenkielisiä kirosanojahan siinä lenteli mutta kukaan ei ollut moksiskaan. Suomessa tuosta olisi kyllä tullut musta kortti, pitääpi päästä tavasta eroon ennen paluutani. 

Alkuerien jälkeen olin... 7/10? Ja sain vastaani saman vastustajan kuin torstaina! Olin aivan hermoissani, ja Wellingtonin muut miekkailijat tulivat kannustamaan. Tilanne oli 14-14, ja sitten ahahahahahahaha voitin 15-14! Itkuhan siinä oli lähellä, kun niin iso helpotus oli. Toisen uloslyönnin menin häviämään 15-13, mutta olin taas tyytyväinen pronssinnappaaja. Myöhemmin päivällä meillä oli kalvan joukkuekisat, ja vaikka meidän joukkue ei ollutkaan paras mahdollinen niin oltiin hopealla (hävittiin 44-45 finaali) muttei saatu kuin kunniaa ja suklaata. Parasta oli kuitenkin kun annoin turpaan kisojen parhaimmalle joka oli tähän mennessä voittanut joka ikisen sarjansa/matsinsa. Kaiken lisäksi joku random poika tuli sanomaan mulle "oh my god maija, you are on fire!" Ja siltä kyllä tuntuikin.

Sunnuntaina oli tarkoitus taas istuskella ja katsella kisoja, mutta sitten aivan viime hetkellä mut värvättiin floretin joukkueeseen. What. Oon ollu kaksi kertaa aiemmin florettikisoissa, mutta en todellakaan osaa miekkailla sitä (ei-miekkailijoille: normaalisti miekkailen kalpaa, jossa osuma-alueena on koko keho, mutta floretissa on vaan sellanen liivi mihin saa osua ja pitää väistää ennen kuin pistää tms emt kattokaa lisää wikipediasta). Lainasin kaikki varusteeni, ja ei se lopulta mennytkään niin huonosti! Muut tiesi että oon kalpamiekkailija, ja sain paljon kannustuksia. Joku huusi kesken mun matsin FINISH HER (toivon että tajuatte mikä tossa on niin hauskaa). Voitin 2/3 mun matseista ja petin meidän joukkueen olemalla ankkuri ja saamalla turpaani siltä samalta tyypiltä jonka olin piessyt edellisenä päivänä... Silti jäi hyvä fiilis ja olis kiva alkaa miekkaileen enemmänkin florettia :3

Huh, taas kauhee määrä tekstiä... Suurimmaksi osaksi vain miekkailuhöpinöitä. 

Kuvia ei kauheasti tullut, eikä varsinkaan palkintojenjaosta. Annoin vaan kamerani jollekulle ja pyysin räpsimään kuvia musta.

Ja vielä kaksi itte ottamaa kuvaa, näettekö eroa ylemppin verrattuna :d niin siis noitten poikien miekkailussa...

Sanonpahan tähän vielä että olin eilen viettämässä iltaa vaihtarikamujen kanssa: käytiin katsomassa If I Stay ja kaikki muut itki kuin vesiputoukset ja mä en ja sain kuulla monta kertaa 'maija you don't have emotions', jonka jälkeen mentiin istuskelemaan kahvilan terassille juomaan pirtelöitä? piirtelöitä? miten se kirjoitetankaan. 

Nyt vietän laiskaa sunnuntai-iltaa, ja laiska maanantai on huomennakin luvassa koska ei koulua ahahahahah. Muilla on siis kokeita, ja mulla ei. Eikä koulua ole myöskään ke tai to joten aika maukas viikko tulossa. Lauantaina on SCHOOL BALL, can't wait!

Näihin tunnelmiin, Maija.